7. Elämää epäsosiaalisen koiran kanssa

                   7. Elämää epäsosiaalisen koiran kanssa

Nykyisessä koiramaailmassa tuntuu olevan vahvasti sellainen tilanne, että ajatellaan olemassa olevan vain sosiaalisia koiria, vaikka sehän ei todellakaan ole totta. Jos ja kun löytyy niitä normaalista nykymallista poikkeavia (normaaleja, mutta erilaisen tempperamentin omistavia koiria) ovat ne epäsosiaaliset vähintään hulluja ja vihaisia Mikä tekee yhden koiran ominaisuuden kautta koko koirasta huonon, vaikka se on vain tempperamentiltaan erilainen? Niinpä, ei mikään. 

Tinka ei ole sosiaalinen koira. Se on terävä ja hektinen, mutta myös äärimmäisen mukautuvainen. Meillä on ihan pennusta asti ollut havaittavissa sellaisia haasteita, joita ei ole voinut koulutuksella tai edes sen puutteella korjata. Tinka ei nimittäin ikinä ole ollut ihmisseurassa läheisyyteen hakeutuvainen. Tutuille ja joillekkin se osaa ja haluaa olla sosiaalinen, jolloin ongelmia ei ole. Toisten koirien kanssa taas huomaa heti sen, että hihnassa tilanne aiheuttaa stressiä, jolloin epäsosiaalisuus saa valtaa, kun taas vapaana Tinka pystyy itse säätelemään tilannetta eikä stressiä ole. Meillä ongelmat hihnassa ovat monen tekijän summa, mutta Tinka ei koskaan ole ollut koirasosiaalinen. Sietokykyä sillä on enemmän ollut kyllä. Tinka ilmentää kyllä myös sosiaalisia piirteitä ja tutuissa tilanteissa miellän sen myöa sosiaaliseksi koiraksi.

Ihmisten kohdalla Tinka on valikoiva. Tuttujen ihmisten sylissä se makaa kyllä vatsa pystyssä tassut taivasta kohti, mutta vieraat ihmiset ja eritoten miespuoliset aiheuttavat Tinkassa epäsosiaalisuutta ja se ei selkeästi nauti tilanteesta. Se ei ole lähtökohtaisesti epävarma, mutta se ei halua ihmisiä iholleen. Tinka hakeutuu ennemmin omiin oloihinsa, mutta haasteisiin se vastaa kyllä, esimerkiksi painostavaan tuijotuksen pidemmässä pätkässä. 

Lapset aiheuttavat Tinkassa valtavasti epäsosiaalisia piirteitä. Se ei siedä eikä pidä niistä ja meillä onkin aikalailla ainoastaan huonoja kokemuksia lapsista, joten en ole kauhean yllättynytkään tästä. En koskaan päässyt sosiaalistamaan Tinkaa lapsiin kun meillä ei lähipiirissä niitä ollut. (Kumma kun kukaan ei oo halunnu laittaa lastaan koekaniiniksi.). Lapsia kohtaan Tinka ilmentää epävarmuutta, ja mielelläni vien niin sen kuin itsenikin pois tilanteista, joissa on lapsia. Me ei olla kumpikaan kauhean lapsisosiaalisia. 

Koiran epäsosiaalisuus mielletään jostain syystä valtavan usein aggressiopohjaiseksi ja vihaan taipuvaiseksi vaikka sitä se ei todellakaan ole. Epäsosiaalinen koira aiheuttaa ihmisissä usein ennakkoluuloja ja varautuneisuutta eikä sitä ymmärretä, että useimmiten se yksilö tarvitsee vain tilaa. Koira joka pyytää tai tarvitsee tilaa osaa varmasti tarvittaessa painostuksen alla käyttää eleitä, ääniä ja hampaitaan varoittamaan, joka sekään ei kiellettyä ole. Merkit usein ovat näkyvissä vaikkei niitä osaisisikaan katsoa. Eri yksilöillä reaktioit erilaisine vahvuuksineen ovat täysin koirakohtaisia.

Koira ei kuitenkaan osaa kertoa sanoin ihmiselle, että lapsi tai tietynlainen ihminen sitä ahdistaa. Se todennäköisesti ensin väistää (= yrittää poistua tilanteesta), sitten varoittaa (= murahtaa, ärähtää, urisee) ja sitten lopulta jos signaaleja ei ymmärretä se reagoi (= puolustautuu). Valtavan surullista tässä on se, että osa ihmisistä näkee vain sen lopullisen reaktion. Koiran elekieli ja signaalit ovat joillekkin ihmisille valitettavan vaikeita tulkita. 

Epäsosiaalinen koira hakeutuu joko tilanteesta pois tai sitä kohti, ja koen itse sen aivan normaaliksi. Kaikkien koirien ei tarvitse olla sosiaalisia sylipalleroita tai jokakoiran kavereita. Samalla tavalla ihmisillä on ihmisyksilöitä, joita he eivät voi sietää ollenkaan tai jonka näkeminenkin nostaa kierroksia, joten miten tämä eroaa koiran kokemasta tunnetilasta? Samalla tavalla se koirakin voi kuormittua tilanteesta ja stressaantua ja kun jousta venytetään ja venytetän ja venytetään hieman vielä lisää niin jossain vaiheessa sietokyky katoaa sekä puolustusreaktio aktivoituu. 

Meidän kohdalla epäsosiaalisuus on muuttanut arkea. Se ei ole sen hankalampaa kunhan tiedostaa faktat ja sen millaiset kortit meille on jaettu. Me eletään kuitenkin ihan samalla tavalla kuin muutkin, joissakin asioissa ollaan hieman sovellettu, jotta löydetään juuri sopiva toimintamalli meidän kohdalla. Nostan esiin muutamia asioita, joissa olen oppinut tekemään muutoksia, jotta meidän arki on sitä helppoa ja rullaavaa. Avaan hieman samalla näitä tuohon oheen:

Koiran oma tila: Olen alusta asti halunnut, että Tinka ymmärtää sen, että sen lähelle ei luvatta tule kukaan, jolloin se pystyy tuntemattomien ihmisten keskuudessa olemaan neutraali, välinpitämätön tai jopa osittain kiinnostunut ilman, että kierrokset nousevat tai reagointitarve kasvaa. Opetin Tinkalle sitä, että reagointi on sallittua mutta myös sen ettei reaktion tarvitse olla noin potenssiin miljoona.

Rauhoittumistila (oma häkki): Kotona jos meille tulee tuntemattomia ihmisiä saa Tinka luun häkkiin, jossa se saa syödä sitä rauhassa. Ja osittain myös pelastan mattoja kun saa neitokainen raakaluunsa sinne häkkiin. Mökkiin on alusta asti luotu turvallinen mielentila ja se onkin nimeomaan turvapaikka eikä rangaistus. Edes silloin kun ovi on suljettuna. 

Kuonokoppa: Julkisilla paikoilla pidetään usein kuonokoppaa, koska siihenkin on luotu sellainen tunnetila, jossa Tinka voi olla rauhallinen. Sen pitämisestä on tehty tuttu kiva rutiini, joka helpottaa myös sitä omassa ajatusmaailmassa, että reaktiivisen koiran kanssa ei tarvitse samalla tavalla olla silmät selässä. Ei ole kerta eikä kaksi kun joku sinkoaa ilman lupaa iholle ja epäsosiaalisenkoiran kanssa se ei ole kivaa. Yritän kuitenkin aina tehdä tilanteista Tinkalle helppoja ja turvallisia, mutta ympäristötekijät joskus hankaloittavat asiaa kovastikkin. 

Tuntemattomien ihmiskontaktien poisto: Tämä on niinkin helppoa kuin kieltää ihmisiä tulemasta kosketusetäisyydelle. Tinka ei tarvitse tuntemattomien ihmisten rapsutteluja esim lenkillä. 

Koirien pitäminen pois iholta: Parhaani mukaan yritän pitää aina tuntemattomat koirat pois Tinkan etäisyydeltä, koska hihnassa ollessaan se ois tappelu noin 99% todennäköisyydellä. Enkä halua sellaista tilannetta, jossa oma koira puree toista koiraa kun tämäon päästetty iholle. Vahinkoja sattuu aina, mutta kun "tämä on ihan kiltti!!!!" ei auta sillon kun mun oma ei ole.

Sosiaalinen palkkaus: Oikeaan mielentilaan ja reaktioon (=luopuminen, kontaktin otto reaktion sijaan ulkoiseen tekijään, esim. kamalat rullaluistelijat) palkkaan aina sosiaalisesti, ja meidän palkkasana tähän on "Leikkii", jolla Tinka tuo tuttilelun mulle ja hetki puljataan ihan täysillä yhdessä, jonka jälkeen annan uuden käskyn "mennään" ja matka jatkuu taas hyvässä ja rennossa mielentilassa eteenpäin. 

Omat käskysanat nollaamaan tilanteita ja rauhoittamaan kieppuvaa malinoisin mieltä: Kun tulee tilanne, jossa meitä lähestyy ulkoinen reaktiontuottaja (Esim. se koira) pyritään me noudattamaan rutiiniksi muodostunutta tapahtumaketjua joka menee näin: 

havainto -> reaktio -> "ohi" käsky -> "Mennään" lisäkäsky -> kontakti -> sosiaalinen palkka -> "Leikkii" käsky, jonka jälkeen jatketaan neutraalisti eteenpäin. Täm on todettu meille toimivaksi sillä se nollaa Tinkan mielen, rauhoittaa reaktioita ja lopulta myös palkkaa oikeaan aikaan oikeasta tekemisestä. 

Tuttilelu: Meillä on aina turvatutti. Pallo, patu, pyörykkä, turvelo, joku minkä saa hihnaan roikkumaan. Samaan leluun myös palkkaan "leikkii" käskyllä, jolloin palkan arvo nousee kun laumapalkkaa saa tuomalla lelun leikitettäväksi asti. 

Turvalliset koirakontaktit: Oon Tiutsille löytänyt sopivia koirakamuja, joiden kanssa puuhata, ja joiden seurassa edes hihnassa olo ei ahdista vaan läsnäolosta on tullut neutraalia. Haluan vain sopivia ja turvallisia kontakteja, koska Tinka treffaa suurimman osan kanssa koppa päässä, ihan vaan koska mitä vaan voi herkän tyttösen mielessä vilahtaa. Kivaa pystyy olla koppa päässäkin. 

Ennakointi: Käytä sellaisia välineitä, joita tarvitsette. Opeta sellaisia käytösmalleja, jousta hyödytte. Näin mulle on sanottu ennenkuin otin kuonokopan käyttöön ja aloin opettaa sille erilaisia malleja (kuten tuo havaintoketju ylempänä), ja tämän myötä elämä on helpottunut valtavasti. Kun ennakoi haasteet ja niiden tuomat vaikeudet, on vaikeuksista paljon helpompi tehdä vahvuuksia. 

Haluiaisin, että ihmiset käyttäisivät hetken miettiäkseen sitä, että mitä oikeasti tarkoittaa epäsosiaalisuus. Minulle ittelleni se merkitsee sitä, että koira tarvitsee ennemmin tilaa kuin painostusta. Kun koira saa tilaa voi epäsosiaalisuus ilmentyä neutraalina välinpitämättömyytenä tai neutraalina kiinnostuneisuutena, mutta painostuksen kautta voi epäsosiaalisuus purskahdella kyllä myös reaktioina. Itse en epäsosiaalisen koiran kanssa ole kärsinyt. Se on opettanut valtavasti siitä, että aina ei ole helppoa, mutta tilanteeseen on silti mukauduttava yhtä lailla. Mulla kulkee epäsosiaalinen koira kahvilousta junaan ja ostoskeskuksista metsälenkeille ja harvoin on oikeasti ollut vaikeita haasteita. Toisena päivänä jos haaste tuntuu ylivoimaiselta ollaan me helpotettu rimaa ja tehty helpompia asioita. Epäsosiaalisuus ei ole maailmanloppu, on vaan hyväksyttävä se lottorivi numeroita, joka meille on annettu. Tiedän, että opetan koiralle jatkossakin rauhoittavia käytösmalleja, jotka helpottavat esimerkiksi koekäyttäytymiseen tulevaisuudessa, mutta sitähän tämä on. Loputon opin tie. Rakkaudesta koiraurheiluun.