Reaktiivisen koiran kuvaileminen on yksi niistä harvoista asioista, joiden kohdalla minä huokaisen syvään ja lasken kymmeneen. Se on sanana valitettavasti hyvin muotisana eikä ihmiset välttämättä ymmärrä miten reaktiivisuus näkyy koiran käsittelyssä. Reaktiivisuus itsessään leimataan valtaosin huonokäytöksiseksi, ongelmalliseksi tai joksikin muuksi termiksi, jonka sävy on negatiivisvivahtinen.
Reaktiivisuus rautalankaversiona merkitsee koiran kykyä reagoida asiaan x. Koiran reaktiivisuus ilmenee ärsykkeen kautta, johon se vastaa positiivisesti tai negatiivisesti. Reaktiivisuus itsessään ei ole yksilön kohdalla koiraa mitenkään leimaava piirre vaan miellän sen itse ainoastaan ominaisuudeksi, josta koira ammentaa tietynlaisia käytösmalleja.
Negatiivinen reaktiivisuus eli käytännössä se ei-toivoittu-reaktiivisuus esiintyy esimerkiksi jännittymisenä, aggressiivisuutena, pelkoreaktioina, pakenemalla ja hyökkäämällä. Negatiivinen reaktio vaatii ulkoisen ärsykkeen, joka on jostain syystä koiralle epämieluisa ja joka on toistuva. Se voi negatiivisesti reagoida siihen hyvinkin monella tavalla, mutta tähän voi aina liittää jollakin tavalla kiihtyneen tilan ja korkeat kierrokset. Kiihtyneessä tilassa koira helposti vaipuu taistelutilaan kuin siili hyökätessään. Se ei tarjoa rauhoittumista eikä ota kontaktia ohjaajalle, jolloin koira helposti taistelee tuulimyllyjä vastaan kerta toisensa jälkeen.
Toiset koirat reagoivat negatiivisesti hyvin vahvasti, jolloin reaktionopeus, reaktion vahvuus ja reaktion tapa voivat tuoda aikaan ongelmia. Ne ovat kuitenkin koulutettavissa pois tai vähintään helpotettavissa, mutta se vaatii töitä. Toisilla koirilla on luontaista havainnoida ympäristöään enemmän, jolloin tottakai niiden alttius reagointiin on suurempi.
Positiivinen reaktiivisuus, eli se niin kutsuttu toivottu reaktiivisuus taas näkyy aktiivisuutena, tarkkailuna, kykynä reagoida muutoksiin neutraalisti, tasoittaa ja nostaa kierroksia säädystellysti. Koiralle on lajiominaista reagoida asioihin, jonka kautta ne ovat myös mahtavia harrastuskavereita. Työkoirille reaktioiden ja metsästyskoirille havainnointi ja reagointi toivottuihin asioihin on lajiominaisen käytösmallin vahvistusta toivottuihin asioihin. Ei-toivottu reaktiivisuuskin kääntyy positiiviseksi siinä vaiheessa, kun koiralle opetetaan reitti kierrosten multihuipusta kohti zen-tunnetilaa. Pitkä on polku, mutta aivan mahdollinen.
Koira kuitenkin luonnostaan reagoi kuten sen kuuluukin.
Koen Tinkan erittäin reaktiiviseksi koiraksi. Sillä on erittäin vahva kyky reagoida asioihin niin negatiivisesti kuin positiiviseksi. Sen reaktiokyky on nopea, se paimenille tyypillisesti on kokoajan tietoinen ympäristöstään, se reagoi vahvasti tiettyihin ärsykkeisiin ja reagoi toisiin neutraalisti. Toisien asioiden kohdalla galaksit räjähtää ja toisien kohdalla se taas katsoo niitä suorastaan kyllästyneinä. Ehkä se on vaan narttu.
Reaktiivisen koiran kohdalla tärkeintä on löytää tapa millä ei-toivotun reaktion saa katkaistua. Mitä nopeammin ja selkeämmäksi tämä koiralle muodostuu sen helpompi siihen on löytää ratkaisua. Jos negatiivisesta toiminnosta ehtii kehittyä vahva käytösmalli, voi se olla oikeasti haastavaa purkaa se solmu. Kiihkeän koiran kohdalla on helppo kiivetä siihen loputtomaan oravanpyörään, jonka jälkeen pahimmassa tapauksessa voi ongelmat solmiutua laajemmiksikin vyyhdeiksi.
Tinka reagoi valtavasti ympäristöönsä. Linnut, oravat ja toiset koirat aiheuttavat suurimmat reaktiot. Linnut ja oravat aiheuttavat niin vahvan saalisärsykkeen, että oon estäny sitä ujeltavaa pientä belgialaista useammankin kerran kiipeämästä perässä puuhun. Johon se muuten kiipeäisi tosi kätevästi. Rullaluistimien ääni kiihdyttää sekä partasuiset miehet ja huutavat lapset. Hevosien kohdalla kierrokset nousee myös hyvinkin nopeasti. Näihin ulkoisiin tekijöihin Tinka reagoi yleensä aika galaksit räjähtää ja taivas tippuu- tyylillä voimakkaasti, mutta esimerkiksi rollaattorit, pyöräilijät, autot sekä hiihtäjät ei aiheuta kuin nopean vilkaisun ja neutraloitumisen perään.
Tinkan kohdalla haasteita tuo sen tuuliviirimäiset mielialanvaihtelut. Toisena päivänä neitiä kiinnostaa kaikki ulkoiset ärsykkeet ja toisena päivänä häiriönkesto on täysin nolla. En koe reaktiivisen koiran kanssa eloa haastavaksi, sillä reaktiivisuuden tasapainoksi Tinka sopeutuu muutoksiin erittäin hyvin. Esimerkiksi Tikkurilan juna-asemalla Tinkalla ei ole ongelmia koirien, ihmisten, vedettävien laukkujen, lapsien eikä minkään muunkaan kanssa kun ulkoisten ärsykkeiden ärsykekatto on ylittynyt jo vahvasti. Ärsykekaton ylittyessä on myös mahtava Tinkan kaltaista koiraa treenata, kun koiralle on erittäin helppo palkata oikeasta tekemisestä.
Itse koen reaktiivisen koiran treenamisen mielekkääksi, sillä reaktiovaste toimintaan on suurempi kuin koiralla, jonka reaktiivisuustaso on matalampi. Mieluummin kaikessa tekemisessä mieluummin tasoitan koiraa kun kaivan sieltä potkua mitä siinä ei ole.
Reaktiivisen koiran kohdalla oman kokemuksen mukaan on ensisijaisen tärkeää oppia katkaisemaan kierrosten nousu ajoissa, jolloin koira oppii hillitsemään tunteitaan ja reaktioitaan. Olkoon se käsky, toiminto, lelu, ruoka tai mikä vaan, mikä vaan kerrasta nollaa koiran, jonka jälkeen ohjata sen toteuttamaan positiivisia asioita, josta sen voi palkata. Kiehuvan koiran kohdalla sen rauhoitteleminen on vaikeaa jos se lataa menemään täydellä höyryllä. Jos yksilö käy tarpeeksi kierroksilla voi sen toiminta muuttua jopa vaaralliseksi.
Mutta summasummarum, reaktiivisuus ei merkitse koiran kohdalla sitä, että se olisi automaattisesti aggressiivinen tai vaarallinen. Reaktiivisuus on hirveän laaja kokonaisuus, josta kumpuaa alttiudet tiettyihin käytösmalleihin väärinluettuna tai huonojen kokemusten pohjalta. Reaktiivinen koira kuitenkin lopulta vain reagoi, mutta reaktion vahvuuteen ja suuntaan voi vaikuttaa.
Hymyä viikkoon. 🦖❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti