Kuva © Essi Koho/EKOHO
Koiran palkkaamisen pohjanahan on se, että koira tekee kuten ohjaaja on pyytänyt. Tottelee, suorittaa oikein ja omalla tasollaan. Tällöin koiraa kiitetään siitä, että se teki oikein. Se saa lelupalkan, kehuja, leikkiä tai ruokaa. Koira yhdistää oikean toiminnan siihen, että siitä saa kehun sekä palkan, jolloin se on koiran ajatuksenjuoksussa opittu käytösmalli, jota se soveltaa. Koira alkaa odottamaan ja tarjoamaan oikeaa tekemistä saadakseen jotain kivaa.
Koiran palkkaukseen on ehkä noin miljoona eri tapaa. Ja toinen miljoona palkkaajia. Ja kolmas palkattavia. Tavat, tottumukset, luonteet sekä kaikki muukin vaihtelee aina koirakkokohtaisesti, eikä yhtäläistä linjaa palkkaamistavoista voi vetää viivoittimella.
Hieman eroteltuna palkkaustapoja löytyy kolmenlaisia:
1. Lelupalkkaus. Koiralle tarjotaan oikeasta tekemisestä jokin lelu, josta koiran tiedetään syttyvän ja innostuvan. Lelujahan on lukematon määrä karvaisesta vinkuvaan ja pyöreästä pallurasta purutyynyyn. Koiralle pitäisi tarjota mahdollisuus näyttää se, millaisesta lelusta se palkkaantuu missäkin asiassa.
2. Ruokapalkkaus. Koiralle tarjotaan oikeasta tekemisestä sellaista ruokaa, jolla se syttyy ja innostuu. Toinen mättää treenissä pussin HK:n lihapullia ja toinen luun muotoisia herkkuja ja kaikkea siltä väliltä. Tärkeintä on tässäkin se, että se riittää palkkaamaan koiran.
3. Laumapalkkaus. Koira tekee oikein, joten se saa kehuja, silitystä, taputuksia. Se saa hypätä vasten tai ohjaaka voi heittäytyä koiran tasolle halailemaan. Se on erilaisia intonaatioita äänessä, palkkasanoja, kehuja. Vapaus ja rauha olla ohjaajan lähellä, mennä kauemmas ja palata innolla leikkimään ja olemaan läsnä.
Palkkojen yhdisteleminen on tavallisinta. Pennun treeni aloitetaan usein nameilla, josta siirrytään leluihin ja lopulta palkan häivytykseen kohti suoritusta, jossa koira odottaa palkkaa suorituksen loppuun saakka. Moni treenaa tietyt asiat ruualla, moni leluilla. Sosiaalinen palkka vähintään pitäisi soluttautua arkeen ja treeniin.
Koiralle täytyy opettaa palkan merkitys. Jotta koira pystyy yhdistämään palkan oikein tekemiseen on palkasta tehtävä "the juttu" eli asia mitä tavoitella. Koirasta on varmasti kiva juosta pallon perässä mutta sepä vasta kivaa onkin, kun koira ymmärtää, että palkka tuli ja nyt ohjaaja on iloinen. Kyllä ne ymmärtää ja lukee ohjaajia ihan valtavasti. Eritoten sosiaalinen palkkaus on monella ohjaajalle hankalaa kun ulosanti on niin valtavasti sidoksissa siihen, millainen mielentila ohjaajalla.
Sosiaalinen palkkaus on tärkeä taito. Se vaihtelee valtavasti ohjaajilla miten he pystyvät sosiaalista laumapalkkaa koirilleen tarjoamaan. Puheliaille ihmisille verbaalinen ulostuonti on huomattavasti helpompaa kuin ujoille ja hiljaisemmille. Tällöin on kuitenkin yhtä hyviä tapoja kuten koiran luokse pyytäminen leikkimään, käsien taputtelu, vasten hyppäämiseen kehottaminen, lelusta kiskominen tai koiran tasolla silittely ja taputtelu. Sosiaalinen palkka luo sen, että ohjaajan luona on hyvä olla, siellä saa kehuja ja rakkautta sekä ohjaaja vahvistaa ja antaa koiralle mahdollisuuden olla vahva yhdessä.
Huomasin itse sen kantapään kautta, että Tinka vaatii valtavasti laumapalkkaa. Palkkasin sitä pitkään herkuilla, josta siirryin lelupalkkaan. Kehuin sitä tottakai usein ja palkkasin oikeista suoritteista, mutta ei se palkkaantunut siitä. Miellyttämisenhaluiselle koiralle ei riittänyt se, että se sai lelun suuhun tai ruokaa kädestä. Tinka halusi läsnäolevan ohjaajan.
Erityisesti tottis meillä oli hirveän matalavireistä vaikka teknisesti se olisi ollutkin ihan siedettävää ja tästä johtui se, että tekemisestä katosi ilo. Ja tajusin sen hiljalleen kun treenaaminen aiheutti enemmän ahdistusta kuin iloa. Päätin muuttaa asian ja lisäsin treeniin hiljalleen kehuihin nousevaa intonaatiota sekä palkkaukseen leikkiä ja entistä enemmän kehuja. Tein oikein tekemisestä maailman parasta ja se toi meille pelastuksen. Nyt kun kiskon treenikassin näkyviin alkaa häntä heilumaan ihan vimmattuna. Kun hallille tai kentälle päästään alkaa häntä vispaamaan vielä tuplat. Koira on usein löytänyt itsensä myös sivulle jo ennen ensimmäistäkään käskyä, jolloin treeni on helppo aloittaa palkkaamisella ja hyvällä fiiliksellä.
Itse en ole mitenkään maailman sosiaalisin ihminen ja ujostelen erityisesti sitä, kun pitäisi muiden edessä olla hirveän ulospäinsuuntautunut, joten jouduin askel askeleelta oppimaan sen miten rakennan oman kuplan meidän ympärille, jossa voin ja uskallan palkata koiraa juuri niinkuin me tarvitaan tehdä, jotta ylletään omalle tasolle. Edelleen hermostuneena kehun liian vähän tai vahvistan koiraa palkatessa liian vähän, mutta opintie on ikuinen. Eikä koskaan turha.
Tinka on siitä helppo koira, että se palkkaantuu valtavasti minusta. Koiralle, jolla miellyttämisenhalu tai työmotivaatio on pienempi on vaikeampi kehittää palkkoja. Erityisesti koira, joka ei palkkaannu leluista eikä oikein ruuastakaan, on hankala palkattava, mutta sen useimmiten voi opettaa palkkaantumaan jostain, edes kehuista.
Tinkan kohdalla olen kokoajan nostanut palkkakestävyyttä niin, että kestetään tehdä aktiivisena töitä pitkiäkin pätkiä ilman superpalkkaa. Saatetaan tehdä ratoja, kaavioita tai muita niin, etten palkkaa koiraa kuin nopeilla kehuilla, ja koira tietää odottaa superpalkkaa. Se ei turru turhautumiseen vaan se pitää itsensä aktiivisena odottaen sitä, että koska saa superpalkan. Ihan perinteisessä treenissäkin jaksotan palkkoja eri tavoin. Esimerkiksi kokeneen ja osaavan koiran kohdalla en tarvitse välipalkata herkuilla suoritteita vaan voin palkata sitä laumalla (kehu) ja lopuksi lelulla (ja palkata sen samalla laumalla ja leikillä).
Koen laumapalkan tärkeimmäksi avaimeksi siihen, että ohjaajan ja koiran motivaatio ja halu tehdä yhdessä kantaa kauas ja säilyy. Treenissä pysyy ilo ja onni, ja se perusidea miksi sitä tehdään.
Rakkaudesta koiraurheiluun. ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti