11. koiran liikuttaminen
Pitää treenata, lenkkeillä, aktivoida, jumpata, jumpata lisää ja levätä. Pitää syödä ja aloittaa sama rumba alusta. Kaks tuntia per asia ei riitä, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit jo ennenku somen mielestä on tehty tarpeeksi..
Jokainen meistä törmää varsinkin somessa niihin ihmisiin, jotka kiillottelee sädekehäänsä kertomalla miten lenkkeilyttää koiriaan 12h päivä ja vähintään viis kilometriä kerrallaan. Sen perään jumpataan ja aktivoidaan ja käydään vielä treeneissäkin. Osa ihailee tällaisia ihmisiä, ja osa tiedostaa sen realiteerin ettei aina pysty omassa elämässään joustamaan kaikkeen. Tottakai me jokainen haluttaisiin varmasti liikuttaa koiriamme lajilleen tyypillisesti paljon. Mitä jos se ei onnistu?
Minä kärsin itse fyysisistä rajoitteista. Mulla on kroonisia nivelkipuja, jotka toisina päivinä tekevät sängystä nousemisesta loputtoman tuskasen taistelun kun taas toisina se ei oo kun treenata 24/7. Tämä vaikuttaa valtavasti viikkoihin, kun halua liikkumiseen olisi, mutta kun ei aina vaan pysty kun koskee. Kipu on lamaannuttavaa ja omalla kohdalla jokapäiväistä vaikka päiväkohtaisesti kipu saattaakin vaihdella. Tämä siis ymmärrettävästi vaikuttaa siihen, että miten liikutaan, milloin liikutaan, missä liikutaan vai liikutaanko me ollenkaan.
Maaliskuussa multa operoitiin heppaonnettomuudessa vaurioitunu polven kierukka, joka on enemmän ja vähemmän oireillu myös sen jälkeen ja yleensä enemmän kuin vähemmän. Pitkien lenkkien sijaan me ollaan panostettu treenaamiseen, uimiseen ja jumppailuun sillä pitkä yhtäjaksoinen käveleminen tuntuu välille erittäinkin hankalalta. Nyt syyskuun alun kunniaksi se operoitiin uudelleen, joten vielä hetki menee taas puutteellisella arjella.
Ajoittain koen huonoa omatuntoa siitä, että me ei panosteta perus arkilenkkeilyyn niinkuin ennen onnettomuutta. Me todellakin liikutaan, me treenataan vaihtelevia asioita vähintään 5x viikossa, uidaan, jumpataan ja aktivoidaan milloin milläkin asialla, mutta me lenkkeillään todella vähän. Käydään lenkit niin aina, että tarpeet saa tehdä rauhassa ja nuuskutella, jotta ne luontaiset koiralle ominaiset tavat säilyvät.
Aktiiviseen lenkkeilyyn me palataan kyllä taas heti kun on mahdollista, jolloin me lenkkeilläänkin useamman kerran viikossa pidempiä lenkkejä ja lyhyempiä vieläkin useammin, mutta silti omatunto kolkuttelee. Koiran fyysinen kunto on hyvä, se saa liikettä ja monipuolista aktivointia. Mahdollisuuksien mukaan se saa olla irti, uida, sen ruokavaliosta ja lihashuollista huolehditaan, mutta silti takaraivossa kolkuttelee se, että me ei lenkkeillä tällä hetkellä niinkuin pitäisi.
Minä yritän aina olla koiralleni mahdollisimman hyvä omistaja ja huomioida sen tarpeet niin, että se voi hyvin. Tinka valehtelematta liikkuu paremmin, syö paremmin, sen lihaksistoa huolletaan siinä missä omistaja miettii raaskisko sitä itseäänkin.
Tinka ei selkeästi kärsi tästä meidän elämänrytmistä. Se mielellään lähtee lenkille ja treenaamaan, jumppaa tai aktivoi itseään ohjeiden mukaan, mutta se myös rauhoittuu ja sopeutuu tilanteisiin ensiluokkaisen hyvin. Sille ei oo mikään ongelma, että joku päivä sängystä nouseminen on mahdottomuus, silloin se tyytyväisenä lepäilee kyljessä sängynpohjalla.
Saanko ja pitääkö mun koiranomistajana kokea huonoa omaatuntoa hyvin epäsäännöllisestä pitkästä lenkkeilystä? Pikkulenkkejä tottakai me käydään päivässä useastikin, mutta sellaisia oikeita lenkkilenkkejä me käydään huonommin.
Mikä määrittelee sen, että liikutaanko me tarpeeksi? Koiran hyvinvointi? Somen paineet?
Mitä te ootte mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti