10. Mikä tekee treeniporukasta loistavan?

                10. Mikä tekee treeniporukasta loistavan?

Koiraharrastus on yhteisöön nojaava yksilölaji. Lajien ympärille kietoutuu valtava määrä samojen lajin harrastajia, jotka muodostavat pienempänä yksikkönä ison määrän erilaisia treeniporukoita. Treeniporukoihin hakeudutaan yhteisöllisyyden, uuden oppimisen, uuden lajin opettelun tai ties minkä syyn varjolla. Sopiva ryhmä löytyy samanhenkisten ja samat arvot jakavista ihmisistä, jotka vain ajautuvat yhteen ja saavat tartunnan. Ja jos mietit mikä se tartunta on niin se on tuntien treenit märillä kentillä kaatosateessa, järkyttävät rusketusrajat, nestehukka, tuhannet mustelmat, lukematon määrä euroja ja menetetty mielenterveys. Kalenteri täynnä ties minkälaista treeniä ja kaikkea yhtä hullua. Vieläkö mietit, että mikä tartunta? No koiraharrastus. 🐶

Hyvä ja ideaali treeniporukka on oivaltava, kannustava, motivoiva ja haasteita kestävä. Ihmiset kannustavat toisiaan ja pyrkivät yhdessä luomaan koirakoiden suhteista sekä suoritteista entistäkin parempia. Vastoinkäymisten haasteissa toisia tuetaan ja etsitään uusia ratkaisuja, jotta alamäki kääntyisi taas ylämäeksi. Samat arvot ja samanlaiset ajatukset treeneistä vievät äkkiä treenejä eteenpäin.

Kun yhteiset tavoitteet tuovat mukanaan yhteisen motivaation on helppo treenata yhdessä. Oikeanlainen treeniporukka palkitsee. Oikeanlaiset treenikaverit tuntee siitä, että latistuksen sijaan kannustetaan, ymmärretään, tuetaan ja hyväksytään. Treenataan rakkaudesta lajiin, ja sen tuoma hyvä mieli jaetaan. Onko parempaa? Epäilen. 

Etsikää oikeanlaisia ihmisiä, jättäkää väärät taakse. Se on just niin helppoa.

Mutta eihän se aina oo niin ruusuista. Me ollaan Tinkan kanssa oltu sekä kivoissa että huonommissa treeniporukoissa. Jokaisessa porukassa niin hyvissä kun huonoissa on oppinu asioita. Negatiiviset asiat on kovettaneet ja tuoneet mukanaan sisua. Hyvät asiat taas valtavasti motivaatiota. 

Meihin on harva uskonu. Me oltais tarvittu uskoa ja kannustusta, enemmän ihmisiä, joiden tuella ja kannustuksella edetä. Me ois alottelevana koirakkona tarvittu tukea ja ohjeita, ehkä asiallisempaa kritiikkiä ja pehmeämpiä sanoja. Kritiikki kehittää, mutta vain jos se osoitetaan rakentavana. Kukaan ei hyödy loputtomista negatiivista sanoista vailla hetkenkään kannustusta, ja kaikista vähiten ne joiden koiraharrastajan polku on vasta alussa. Onneks meillä on alusta asti ollu osaavia harrastajia ja kokeneita ihmisiä tukena, joiden ansiosta me ei vaivuttu epätoivoon.

Jokainen ohjaaja ja jokainen koira on tyhjä kangas. Kankaan maalaus aloitetaan ihan alusta, pienen pienin vedoin. Lopputulos on varmasti varsin kirjava, mutta oliko se kaikki sen arvoista? Oliko kaikki mitä sillä matkalla valkoisesta kirjavaan tarpeellista? Ehkä ei aina, mutta kannattiko se? No aivan varmasti. Jokainen onnistuminen ja haaste on näkyvissä koirakossa. Jokainen kannustus tai sen vastakohta myöskin. Me ollaan vaan ihmisiä meidän upeiden koirien kanssa, ja päivä päivältä me  opitaan enemmän.

Meidän alkutaipaleella sain hirveästi kuulla lausahduksia kuten esimerkiksi;

"ihan kiva koira mutta-"

Muttan taaksehan eksyi aika paljon negatiivisia kommentteja. Osa ammattilaisilta, osa sellaisilta, joiden tiedon korvaa luulo, osa ties miltä. Kyllähän se satuttaa kuulla asioita, joiden paikkaanspitävyydestä voidaan keskustella. Eihän me koskaan olla täydellisiä oltu eikä tulla olemaan, mutta alusta asti me ollaan yritetty pyrkiä siihen, että me opitaan ja se me tehdään yhdessä tiiminä.

Joten kiitos just sulle, jonka mielestä lyttääminen toimii paremmin kuin kehuminen, koska se toimi. Me ollaan vahvempia, sinnikkäämpiä, enemmän yhteen hitsautuneita ja lopultakin täydellinen tiimi, koska me ollaan vaan me. Parempaan me ei pystytä ja se riittää. 

Me ollaan tällä hetkellä kasattu sellanen treeniporukka, jossa me viihdytään. Meitä autetaan, motivoidaan, asioita oivalletaan porukalla. Haasteisiin keksitään ratkaisuja yhdessä. Onnistumisista iloitaan ja haasteiden kohdalla tuetaan. Meidän treeniporukka toimii ennemmin periaatteella "yhdessä kivaa" kuin "häntä koipien välissä pois seuraavista kamalista treeneistä". 

Mulla on mahtavia treenikavereita, joiden kanssa treenaaminen palkitsee. Treenit on täynnä naurua ja hyvää mieltä, koirat etenee, haasteita pohditaan porukalla, pettymykset niellään, kritiikki otetaan vastaan ja käsitellään. Onnistuminenon sallittua ja suorastaan toivottua. 

Kuinkahan monta kertaa joku treenikaveri on totellu mun mitä hulluimpia kuvausideapyyntöjä ja käytännössä seisonu päällään saadakseen sen "hei tarviin tällasen videon!!!"- videon. Ja noin 90% kerroista saan just mitä haluan. Tai kuinka moni mun treenikavereista ihan spontaanisti lähtee treenaamaan keskellä yötä? Tai kuka saattaa treenata 3/4 viikosta vaan koska voidaan?

Muistakaa kiittää niitä jotka uhraa aikaa ja vaivaa teihin, se palaa kyllä takasin. 

Nomuttahei, mun treenikaverit! Kiitos että ootte. ❤️