tiistai 21. tammikuuta 2020

3. Kuonokoppavallankumous!

Kuonokoppa, tuo väärinymmärretty superväline. Jokanen koirallaan kuonokoppaa pitävä ja käyttävä ihminen on takuuvarmasti saanut kuulla ainakin osan muun muassa seuraavista:

"Onko se vihanen?"
"Miks pidät sillä tollasta?"
"Eikö se satu sitä?"
"Miten se voi juoda ja liikkua ton kanssa?"

Niinpä. 


Kuonokoppa välineenä on aivan loistava. Oikean mallinen ja oikean materiaalinen koppa koiralla on täysin huomaamaton eikä se satu tai tunnu koirasta pahalta. Koppia on ties kuinka montaa eri materiaalia ja mallia muovisesta kokonahkaseen työkoiran puskukoppaan. Löytyy pehmustettuja, muovisia, värikkäitä, mustia, ulkomailta tottakai mitä överimpikuvioituja. You name it!

                   Tinkan koppa on gappay. 

Kuonokopan käyttötarkoituksiahan on valtavasti. Taipumus reagointiin hampailla, tavaroiden tuhoaminen, eläinlääkärireissut ja muut hoitotoimenpiteet, aggressiivisuus, laki, kaiken syöminen maasta, toisen koiran härkkiminen juostessa, työtehtävät virkakoirilla.
 
Kuonokopan käyttö arjessa ei todellakaan tee koiranomistajasta taidotonta tai huonoa, vaan se kertoo vastuullisuudesta. Vastuullisuudesta tiedostaa riskit ja minimoida esimerkiksi vaaratilanteet. Turvalliset ja koiralle tarvittavat varusteet ei koskaan saisi olla arvosteltavia asioita. Huolellisuus ja tilanteen tiedostaminen ok huiman tärkeää, se on koiranomistajan tehtävä.

Kuonokoppa on tottakai väline siinä missä muutkin, joten siihen on luotava koiralle mielentila. Toisille koirille sellasen nakkaa vaan lenkille päälle, toisille taas joutuu porrastamaan treeniä kosketuksesta pitoon asti. Koiraystävällinen opetus edes varmuuden vuoksi on älyttömän fiksua. Joskus se tilanne vaan tulee, että se tarvii sen kopan jostain syystä. Koiralle ei tarvitse aiheuttaa stressiä ja ahdistusta vaan opettaa kopanlaitto esim käskyllä, jolloin se vaan ei enää koirasta oo sen kummempi kun laittaa vaikka panta kaulaan. 

Itse vahvistelen tasaisin väliajoin kopan mielentilaa, ja mulla on selkeä kaava miten opetin sen:

1. Opeta koiralle käsky, meillä se on "koppa"
2. Opeta koira painamaan kuono koppaan ja palkkaa palkkasanalla/herkulla, "jes! Tsup!"
3. Kun koira yhdistää käskyn kuonon pitämiseen kopassa pidennä kestoa. Palkkaa tasaisesta rauhallisesta!
4. Sulje hihnat ja anna hetken olla, kun menee hyvin ota neutraalisti koppa pois ja palkkaa koira.
5. Anna kopan olla aikamääriä x, vie ulos lenkille, päästä juoksemaan, ties mitä!

Instagramista löytyy video miten kokeneelle kopassa kulkijalle vahvistellaan:

https://www.instagram.com/p/B4vQrxdBAkQ/?igshid=1amx0b0cw3oat


Somessa on viimeaikoina puhuttanut eläinlääkäriaiheinen kuva kädestä, joka oli ottanut iskua asiakkaan toimesta. Aihe herätti keskustelua siksi, että koiranomistajien vastuuseen vedottiin siinä, miten vähän koiria hoidatetaan koppa päässä. Ihmiset luottavat sokeasti eläimiinsä, joilla on kuitenkin vaistot ja lajinmukaiset reaktiot. Koppa turvaa hoitohenkilökunnan elannon. Prosentuaalisesti en tiedä paljon haavereita hoitohenkilökunnissa käy vuosittain, mutta jokainen on liikaa. Ihminen käyttää kyllä työkenkiä tai hanskoja, suojalaseja tai kypärää mimimoidakseen haaverit ja tapaturmat eikö niin? Joten miten koppavaatimus olisi kohtuutonta tai turhaa? Niinpä. Vetoomuksia kopatta käyttöön oli kaikkea stressistä karvoihin tai koiran kiusaamiseen. Uskomatonta!!

Tinkan kanssa on matkusteltu junalla tosi paljon ja Tinka kulkee julkisissa aina koppa päässä vaikka siellä neiti reaktiivisuus onkin täysin neutraali. Toissasyksynä konnari paikallisjunassa kävi tsekkaamassa muiden matkustajien liput ja palas meidän vaunuun. Konduktööri kiitti minua siitä, että käytän koiralla turvallisia välineitä ja sellaisia välineitä ettei työntekijöiden tarvitse pohtia onko koira hallinnassa. Juteltiin asiasta vähän aikaa ja yllätyin siitä, että konnari kertoi useammankin tapauksen, jossa lippuja tarkastaessa on meinannu saada hammasta, miettikää, omia töitä tehdessään saa pelätä että saako hammasta! 

Itselle se on aivan selvyys, että koiralla käytetään sellasia välineitä, jolla minimoidaan riskit. Tinkalla se on panta, josta päätä ei saa läpi ja kuonokoppa, jotta reaktiivinen koira ei luo vaaratilanteita ympäristössä kelleen. Tinka kulkee eläinlääkäristä hierontaan koppa päässä, jotta ihmisillä, jotka harjoittavat sellaista ammattia kuten esim trimmaajat, eläinlääkärit, hierojat ja niin edespäin, ovat turvassa ja koko tilanne on rauhallisempi. Itse en tarvi miettiä vaikka kipeän koiran kanssa purisko se kipeyttään ja koira on rauhallinen kun se on koppaan tottunut. Ja ammattilainen saa tehdä työnsä rauhallisesti ja turvallisesti. 

Voisiko 2020-luku mahdollistaa sen, että kuonokopasta tulis suosittu ja kannattava väline? Ettei omistajien tarvisi enää miettiä sitä, että pelätäänkö koiraa nyt tai ettei tarvis vastailla enää niihin ikuisuuskysymyksiin koiran vihaisuudesta. Jooko ihmiset!


sunnuntai 19. tammikuuta 2020

2. Iloa ja onnistumisia ⭐

Rakkaudesta koiraurheiluun on todellakin ollut tämän(kin) viikon teema. Viikkoon mahtui aivan valtavasti mahtavia treenejä, koiran kehonhuoltoa ja lisäksi hieman karvasta pettymystä. Koko skaala tunteita mitä koiraharrastus aikalailla tarjoaa. Mutta hieman viikon treeneistä:

Perjantai 10.1, lauantai 11.1 ja sunnuntai 12.1:

Meillä oli ensin perjantaina ja lauantaina Esa Tapion treenejä puruhommissa. Treenattiin Tinkalle piilolle lähetyksiä aktiivisesta hallinnassa, josta lähetin koiran piilolle. Tinka oppi vahvistuessaan hieman tökkimään hihaa, ja vahvistettiin nyt sitä niin, että palkattiin aktiivinen vartiointi. Hypyille tehtiin pohjia. Aivan mahtava fiilis jäi treeneistä, kun saatiin avaimia niin ohjaajalle kuin hyvää treeniä koiralle. Tinka ei oo maailman helpoin ohjattava kiihkeytensä vuoksi, mutta vitsi että se on hieno kun saadaan yhteinen flow päälle! 🤩


Sunnuntaina treenattiin oman maalimiehen kanssa ja oi miten kantokin Esan treenit fiilistä omiin treeneihinkin. Ohjasin koiraa selkeämmin, jolloin koirakin saattoi toimia selkeämmin, tuntu muuten hyvältä! 🤩 Piilollakin koira toimi täysin puhtaasti ja vietti oli ihan eri levelillä kun vaikka kuukausi aikasemmin. ❤️

Maanantaina 13.1 huilattiin, Tinka ansaitsi sen. 💪❤️

Tiistai 14.1

Tiistaina tehtiin rally-tokon ratatreeniä. Tinka on rallyyn aika kuumapäinen, joten teknisen suorittamisen sijaan meillä olennaisempaa on harjoitella mielentilaa. Ei kauhean helppoa kun Tinkan mielestä kaikki pitäis tehdä hetijustjanyt!!! Eikä hetkeäkään myöhemmin. Silloin kun tehtiin yhdessä rauhassa mielentilassa Tinka suoritti tosi hyvin, mutta heti kun mielentila nousi oli haasteita palauttaa pienen tytön maailma raiteilleen, mutta yritetään!

Keskiviikko 15.1

Aamulla oli tottikset, jossa Tinka teki tosi hyvin töitä. Seurauspaikan työstö taaemmas ja tiiviimmäksi on tuottanu tulosta myös käännöksiin! Ruokapalkka ja tennispallopalkka toimii hyvin meille kun irrotuskonflikti patukasta poistuu 👌

Illalla otettiin äkkilähtö uimaan, ja sehän vasta pienestä belgialaisesta olikin jännää ensin. Hetken päästä tosin saatiin keskustella siitä, että ryysitäänkö altaaseen ennen lupaa. 😂 Uiminen tekee Tinkan kyljelle valtavan hyvää ison arpeuman vuoksi, joten tasapainoinen turvallinen liikerata on ihan huippu! Ja oli muuten väsynyt tyttö puolentunnin uimisen jälkeen. 😁❤️


Torstai 16.1 

Torstaina käytiin Anniinan hieronnassa, jumit oli ihan tyypillisissä kohdissa niin Tinkan kuntoutumisen kuin liukkauden kelien myötä. Lavat, leikattu kylki ja lonkkien alue sekä etu- ja takareisissä seuduissa jaloissa oli kireyksiä, jotka onneksi purkautuu hyvin taitavassa käsittelyssä. 


Perjantai 17.1

Tehtiin lauantain rallyepiksiä varten kenraaliharjotuksia, ja kuten niiden kuuluukin meni aika tehokkaasti penkin alle. Neitinen kuumeni ja kävi ihan överikierroksilla, mutta tuli sieltä hyvääkin pätkää. Seurausvälit on Tinkalle loistavia kun se nollautuu ja palkkautuu pitkästä seuraamisesta mahtavasti. ❤️


Ja sitten lauantai 18.1

Päätin ylittää itseni ja ilmotin meidän aivan heräteajatuksena lauantain rallytoko epiksiin. Ideana hyvä, toteutuksena ja käytäntönä huono. Tinka pelkoinhoaa muita koiria, joten siltä osin tiesin meidän haasteet jo valmiiksi. Tiesin myös riskin Tinkan kuumumiseen suorituksen aikana, mutta päätin uskaltaa. Se, että edes uskalsin ilmoittaa Tinkan oli iso askel. Meillä on valtavasti ollu haasteita koirasuhtautumisen ongelmien vuoksi, mutta eteenpäin on mentävä. Käytin Tinkan myös verkka-alueella, joka kuumensi liikaa, ja suoritusalueelle mentäessä kävi Tinka jo aivan överikuumana ja purki sitä puremalla hihnaa. Saatiin kuitenkin nollattua ja vielä startattuakin, kunnes hieman ennen puoliväliä alko joku koira haukkumaan, jota Tinka ei kestäny ja hitsas liinaan kiinni. Keskeytettiin. Mutta jokatapauksessa, me yritettiin ja se on tällä hetkellä tärkeintä! ❤️

Tänään huilataan. 🐶

Blogi hakee vielä pitkään omaa tapaansa, mutta toistaiseksi lupaavimmalta tuntuu reeniviikon yhteenveto päiväkirjana, ja oheen halun ja tarpeen mukaan yksittäisiä aihepostauksia. Mitä ootte mieltä? 😊

perjantai 10. tammikuuta 2020

1. Keitä me ollaan?




                                         Niin keitä me mahdetaan olla?







No tässä ruudun takana kirjoittelee Roosa, 20-vuotias koiraharrastaja Oulusta. 
Työskentelen tällä hetkellä erilaisissa töissä ravintola-alalla, ja tulevaisuudessa palaan koulun penkille opiskellakseni itselleni ammatin. Meidän perheeseen kuuluu myös minun avopuolisoni Valtteri. Harrastan koirien ohessa myös vaihtelevin määrin hevosia niin ratsu- kuin ravipuolellam valokuvaan, käyn salilla ja luen sekä kirjoitan.

Harrastuskaverina ja elämänkumppanina minulla on Belgianpaimenkoira malinois narttu Tinka. Tinka reilu 5-vuotias neitokainen, joka elämänsä aikana on ehtinyt puuhailla useammankin lajin parissa. Tinka on ensimmäinen oma koirani, jonka kanssa yhteinen taival on alkanut sen syntyessä takkahuoneen pentulaatikkoon kesäkuussa 2014.

Harrastetaan aktiivisesti palveluskoiralajeja, ja päälajina meillä on IGP eli suojelu. Ohessa höntsäillään rally-tokoa ja aksahommia pääosin jumppamielessä. Kilpakentille suunnataan tämän vuoden puolella ainakin IGP:n puolella.

Instagramista meidät tavoittaa @tinkathemalinois nimen takaa, johon aktiivisesti päivittelen meidän treenejä ja arkea.

Oon vuosia haaveillut siitä, että uskaltaisin aloittaa blogin kirjoituksen. Kirjoitan mielelläni ja otan kantaa erilaisiin asioihin niin elämässä kuin koiraharrastuksessa, ja nyt ihan mielenkiinnolla odotan, että miten tämä lähtee käyntiin!

Tervetuloa meidän matkalle kohti kilpakenttiä.

Roosa & Tinka